Kuuleirimme on suunniteltu tieteelliseksi laitokseksi, ja se sijaitsee lähellä Kuun etelänapaa. Sen päätehtävänä on tutkia aurinkokunnan ulkopuolelta tulevia meteoriitteja ja regoliitin koostumusta. Siellä tehdään myös biologista tutkimusta ja kokeita kasvien kehityksestä Kuussa. Maasta käsin tarkkaillaan astronautteja ja tehdään psykologisia tutkimuksia heidän mielenterveydestään ja sosiaalisesta käyttäytymisestään. Leirin jakaminen eri osiin tarjoaa astronauteille kaiken, jotta he voivat elää normaalia elämää. Tukikohdasta löytyy esimerkiksi urheilutilat pienen painovoiman seurauksia vastaan, lääkintähuone sekä ensiapua että jokapäiväistä hyvinvointia varten ja hyvin varustettuja laboratorioita. Leiriin mahtuu neljä ihmistä kerrallaan, ja kaksi heistä voi mennä samaan aikaan seinän ulkopuolelle. Jotta tukikohdan ilmaan ei pääsisi regoliittia, avaruuspuvut kiinnitetään tukikohdan seinään ulkopuolelta, ja astronautit pääsevät niihin sisätilasta. Toinen sisäänkäynti on vain sille materiaalille, jolla tehdään kokeita tukikohdan sisällä. Tukikohdan ulkopuolelta löytyy kaksi nestettä, joissa voidaan säilyttää vettä. Energiaa saadaan aurinkokennoista.

Leiri rakennettaisiin Shackletonin kraatteriin, lähelle Kuun etelänapaa. Olemme päättäneet niin, koska kraatterin sisäpuolen lämpötilan vaihtelu on vähäistä ja koska siellä on runsaasti jäätä, jota voidaan louhia myöhempää käyttöä varten. Aurinko valaisee kraatterin reunaa jatkuvasti, mikä takaa, että aurinkopaneelit tuottavat riittävästi energiaa. Myös muut Shackletonin lähellä sijaitsevat kraatterit sisältävät valtavia määriä jäätä.

Sisäseinät tehtäisiin alumiinilevyistä, jotka kuljetettaisiin maasta. Ulkokuori voitaisiin tulostaa regoliittisella 3D-tulostimella. Astronautit voisivat tulostaa useita kerroksia regoliittilevyjä, jotka voivat suojata tukikohtaa mikrometeoriiteilta, kosmiselta säteilyltä ja muilta vaarallisilta asioilta.

Paksu, painettu regoliittikerros suojaa tukikohdan yläosaa meteoriitin iskuilta ja kosmiselta säteilyltä, ja koko rakennus on upotettu Kuun pintaan. Regoliitti ei pääse tukikohdan ilmakehään, koska astronautit pääsevät avaruuspukuihinsa tukikohdan sisäpuolelta, joka on kiinnitetty ulkoseinään. Sitten sekä tukikohta että puku suljetaan ovella, ja puku voidaan irrottaa seinästä.

Kraatterin ominaisuuksien vuoksi sen pohjassa on valtava määrä vesi- ja kuivajäätä, jota voidaan louhia ja lastata tukikohdan lähellä oleviin säiliöihin. Kuumönkijän avulla pääsemme helposti läheisiin kraattereihin ja voimme louhia jäätä myös niistä. Jää lastataan sitten tukikohdan lähellä oleviin säiliöihin. Auringon lämpö sulattaa jään, ja vesi voidaan toimittaa tukikohtaan pumpun ja putkien avulla. Osa vedestä hajotetaan hapeksi ja vedyksi elektrolyysin avulla.

Kunnes kasvit ovat täysin kehittyneet, astronautit syövät valmiita tyhjiöpakattuja aterioita. Tällaisia kasveja ovat maissi, soija, salaatti ja erilaiset marjat. Kuuolosuhteissa on erittäin tärkeää, että astronautit voivat syödä terveellistä, vitamiinipitoista ruokaa, jossa on riittävästi kaloreita, proteiinia ja rasvaa.

Kraatterin reunalla on jatkuva auringonvalo, joten koko tukikohdan sähkönsyöttöön voidaan käyttää laajoja aurinkopaneelirakenteita. Vaihtoehtoisena energialähteenä voidaan käyttää myös veden elektrolyysistä saatavaa vetyä.

Happi ja typpi ovat maapallon ilman kaksi pääkomponenttia. Kuussa happea saadaan veden elektrolyysistä ja sulattamalla kuun malmeja. Typpi sen sijaan on Kuussa hyvin harvinaista, ja se on kuljetettava Maasta.

Kuutukikohtamme toimisi tieteellisenä etuvartioasemana ensimmäisille pysyville astronauteille Kuussa. Maasta tulevat asiakkaat voisivat esittää hankkeita ja kokeita, joita tutkijat voisivat toteuttaa. Tällaiset hankkeet voivat liittyä rakennuksiin, käyttövoimaan, kasvien kasvattamiseen, karjankasvatukseen tai moniin muihin sovelluksiin.

Päivä kuussa on yhtä pitkä kuin maapallolla. Se on hieman monimutkaista, koska Kuu pyörii akselinsa ympäri kerran 28 päivässä, mutta keinovalaistuksella ja ikkunaluukuilla voi tehdä keinotekoisen päivän. Aamuyön tunteina miehistö herää ja tekee tavanomaiset hygieniajutut ja aamiaisen. Sen jälkeen jokainen alkaa työskennellä omien projektiensa parissa. Jokaisella miehistön jäsenellä on tukikohdassa "kokopäivätyö"; yksi kasvitieteilijä/biologi, yksi mekaanikko, yksi geologi ja yksi lääkäri. Biologi vastaa kasveista, niiden kastelemisesta ja lannoittamisesta. Mekaanikko huoltaa tukikohdan ympärillä olevia koneita, ja jos jokin hajoaa, hän yrittää korjata sen. Geologi tutkii kuun pintaa ja sen alapuolta. On tärkeää tutkia, että löytyykö sieltä paikkoja, joihin myöhemmät tehtävät voivat rakentaa tukikohtansa, ja raaka-ainevaroja, joita voidaan hankkia. Lääkäri vastaa miehistön terveydestä. Kun he eivät ole kiireisiä "kokopäivätyönsä" kanssa, he voivat tehdä kokeita omalla alallaan tutkiakseen kuuta ja kuussa eläviä. Tämä tutkimus lisää tietämystämme siitä, miten voidaan luoda suuren kapasiteetin omaava, itseään ylläpitävä tukikohta, joka tukee useampia astronautteja. Ennen nukkumaanmenoa he tarkistavat kaikki tukikohdan järjestelmät, erityisesti elämää ylläpitävät laitteet ja automaattiset seurantajärjestelmät. Leiri voi hälyttää automaattisesti, jos jokin menee pieleen.